Siikalahti 1930

Click here to edit subtitle

Hahmot (päivittyy...)

HAHMOKUVAUKSET


Hanna Kuikka (Maarit)

Sahankartanolla palvelustyttönä työskentelevä Hanna haaveilee urasta kirjailijana ja useimmat työväentalolla esitetyt näytelmät ovat hänen kynästään lähtöisin, minkä lisäksi hän on julkaissut muutamia novelleja ja pakinoita työväenlehdissä. Hänen ideansa tuppaavat kuitenkin olemaan liian radikaaleja Siikalahden työväenyhdistyksen makuun: työväenyhdistys ei kaipaa turhia selkkauksia viranomaisten ja suojeluskunnan kanssa ja sellaisiin kovin avoimesti Neuvostoliittoa ja kommunismia ihannoivien kappaleiden esittäminen johtaisi. Hanna sen sijaan ei juuri mielipiteitään salaile ja osa miettiikin, kauanko sahankartanolla mahdetaan pitää palveluksessa niin ilmiselvää kommunistia. Hanna on kuitenkin myös työväenydistyksen johtokunnassa ja toinen kahdesta johtokunnan jäsenestä, jotka eivät ole kuulu SDP:hen. Viime aikoina Hanna on nähty usein entisen suojeluskuntalaisen, lupsakan ja nauravaisen Juhani Veikkosen kainalossa, mikä on herättänyt huvittuneisuutta ja uteliaisuutta kylällä ja ärtymystä Hannan aatetovereissa. Ellenin sisar. 


Ellen Kuikka (Ilana)

Kartanossa piikana työskentelevä Ellen on eloisa ja impulsiivinen nuori nainen, joka tuntuu ehtivän joka paikkaan ja tarttuvan toimeen kuin toimeen hyväntuulisesella tarmolla. Hän on näytelmäpiirin kantava voima ja ainoa, joka osaa panna päättäväiselle pikkusiskolleen Hannalle kampoihin. Ellen on myös aktiivisesti nuoriso-osaston toiminnassa mukana. Käytännönläheisellä Ellenillä ei yleensä ole juuri intoa osallistua ideologiseen keskusteluun, mutta etenkin oman kylän asioihin hänellä on sanansa sanottavana eikä hän arkaile avata suutaan - Kuikan tytöt ovatkin tunnettuja suorapuheisuudestaan ja jääräpäisyydestään. Ellen on onnistunut käymään raikuvia riitoja milloin kenenkin nuoriso-osaston jäsenen kanssa, mutta yleensä kiistat jäävät lyhytikäisiksi. Hannan sisar.


Silja Juntunen (Maria)

Sahalla työskentelevä Silja on nuoresta iästään huolimatta jo kahden lapsen äiti ja ehtii vain harvoin työväentalolle, missä hän ennen istui aktiivisesti niin nuorten kuin sahalaistenkin kokouksissa. Hän on kuitenkin edelleenkin mukana niin näytelmäpiirissä kuin muussakin kulttuuritoiminnassa ja on ollut aktiivisesti juhlatoimikunnassa suunnittelemassa iltamia. Silja myös on myös ohjannut nyt iltamissa esitettävän, Hanna Kuikan kirjoittaman näytelmän. Siljaa ei omien sanojensa mukaan politiikka juuri kiinnosta ja hän puhuu kiivaasti sen puolesta, että näytelmäpiiri esittäisi välillä myös epäpoliittisia näytelmiä - aihe, josta hän on usein vääntänyt kättä Hanna Kuikan kanssa. Anna-Liisan sisar.


Anna-Liisa Kylliäinen (Nina)

Ennen avioliittoaan Hannes Kylliäisen kanssa Anna-Liisa oli sahalla töissä, mutta on sittemmin jäänyt lasten takia kotiin vetoisaan ja pieneen asuntoon Sahankylässä. Viime aikoina kun Anna-Liisan mies on sairastellut, on Anna-Liisa kulkenut auttamassa pyykkäämisessä ja tehnyt hanttihommia sahalla tai mistä nyt töitä on sattunut löytämään, sillä jotenkinhan perheen on saatava ruokaa pöytään. Puuhakas ja tarmokas Anna-Liisa on juhlatoimikunnan puheenjohtaja, joka organisoi ja järjestää iltamia. Ilman Anna-Liisan jäääpäisyyttä lähentelevää määrätietoisuutta ei työväentalolla olisi ryhdytty järjestämään iltamatilaisuutta tammikuun viimeisenä viikonloppuna, luokkasodan syttymisen vuosipäivänä ja aivan nuorison viettämien Lenin-viikkojen päätteeksi. Mutta Anna-Liisalla on tapana saada tahtonsa läpi ja tietenkään juhlassa ei suoraan viitata vuoden 1918 tapahtumiin.  Siljan sisar.


Anders Kylliäinen (Ville)

Sahalla töissä oleva nuori Anders yrittää auttaa veljensä Hannesin nuorta vaimoa ja lapsikatrasta parhaansa mukaan: Hannes on punakapinan jälkeen potenut masennusta ja on viime aikoina muutenkin sairastellut. Kai Anders myös potee jonkinlaista huonoa omatuntoa oltuaan mukana yllyttämässä väkeä korpilakkoon: hyvähän se yksinäisen nuoren miehen on lakkoilla, mutta toista se on kun kotona on nälkäänsä kitisevät mukulat ja uupunu vaimo, ei kai se nyt ihme ole jos Hanneksen kaltainen perheellinen mies sortuu rikkuroimaan. Anders on aktiivinen nuoriso-osastossa ja opintopiiritoiminnassa.


Aino Koskinen (Jenni)

Puuhakas ja määrätietoinen Aino on töissä sahalla ja veti aktiivisesti Rauha Viljaisen voitokasta kunnallisvaalikamppanjaa. Tosin sanotaan Ainon asettuneen Rauhan taakse vain, koska Siikalahdella ei ollut ainuttakaan työväenehdokasta SDP:n ulkopuolelta. Aino itse ei ole SDP:n jäsen eikä lainkaan arkaile sanoa ääneen mielipidettään mokomasta puolueesta - hän itse ehti kuulua vähän aikaa SSTP:hen aikanaan ennen puolueen lopettamista. Aino on syksystä asti vetänyt työväentalolla yhdessä Rolle Mäkisen kanssa opintopiiriä, jossa on käsitelty hyvinkin monipuolisesti sosialistista kirjallisuutta ja tartuttu lainkaan arkailematta vaikeisiinkin aiheisiin ja ehtiipä hän osallistua nuorten toimintaankin. Vernerin vanhin tytär.


Verner Koskinen (Markku)

Entinen torppari, nykyinen pientilallinen Verner oli työväenliikkeen aktiivi jo ennen punakapinaa ja yksi niistä siikalahtelaisista, jotka aikanaan vastustivat kiivaasti ajatusta aseisiin tarttumisesta. Osallistuttuaan kapinan aikana punaisen kunnallishallinnon rakentamiseen Verner kuitenkin joutui vankileirille Hennalaan, mista palattuaan hänen onnistui lunastaa torppansa perheensä avustuksella. Verner on ollut vankeusaikaansa lukuun ottamatta koko ajan aktiivisesti mukana työväenyhdistyksessä ja istuu työväenyhdistyksen johtokunnassakin. Korkealentoinen keskustelu ja juhlapuheet eivät Verneriä juuri kiinnosta, sen sijaan kunnanvaltuutettujen kanssa hän jaksaa puhua loputtomiin köyhäinhuollon asioista ja veroäyreistä ja pitää jatkuvasti esillä osuuskauppa-asiaa. Sahankylään muuttanut Aino on Vernerin viidestä lapsesta vanhin.


Venni Korpimetsä (Niina)

Sahalla työskentelevä Venni on hyväntuulinen ja puuhakas nuori nainen, joka on innokkaana mukana näytelmäpiirissä ja aina valmis auttamaan ja tukemaan muita rooliensa kanssa. Hänellä on kyky saada ihmiset vetämään yhtä köyttä kanssaan ja hänen innostuksensa on tarttuvaa. Hän on myös aina innoissaan mukana kun työväentalolla tai sahalla tapahtuu jotakin ja on nytkin ollut mukana hyörimässä myös juhlatoimikunnassa. Venni on sukua entiselle punapäällikkö Hannu Korpimetsälle ja Hannun tunteneet pudistelivatkin päätään nähdessään nuoren Vennin lakkokeittiössä soppaa jakamassa, niin oli tyttö edesmenneen sukulaismiehensä näköinen. Venni itse ei omien sanojensa mukaan juuri Hannua muista, olihan hän vielä lapsi kun lahtarien teloitusryhmä ampui Hannun kansakoulun seinustalle.


Martta Vuori (Annika)

Työväenyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja on voimakastahtoinen ja määrätietoinen tannerilainen Martta Vuori. Martta oli aktiivinen työväenyhdistyksessä jo ennen punakapinaa ja pitää nykyään työväenyhdistystä rautaisessa otteessaan samalla kun hoitaa lapsensa ja kotimökkinsä. Martan aviomies kansanedustaja Edward Vuori asuu Helsingissä, mutta niin usein kun Martta puhuukin miehestään, kansanedustajasta, ei hän ole tehnyt elettäkään seuratakseen miestään pääkaupunkiin. Martta on omaa sukuaan Kaski, kylän punaisimpina pidetyn suvun tytär. Hänen veljensä kaatui punakapinan aikana Tampereella ja isänsä menehtyi vankileirillä Hennalassa, missä myös Martta ja hänen aviomiehensä Edward Vuori olivat. Martta on ollut mukana juhlatoimikunnassa, mutta työväenyhdistyksen asiat ovat vieneet hänen aikansa niin, ettei häntä kovin usein ole nähty toimikunnan kokoontumisissa. Elli Ahlgren perheineen asuu hyyryllä Martan luona ja on usein vahvinut Martankin muksuja, jotta Martta pääsisi työväenyhdistyksen kokouksiin.


Edward Vuori (Eetu, pj)

Siikalahtelaisen pastorin poika Edward toimi SDP:n kansanedustajana jo vuonna 1918 ja joutui tuolloin Hennalan vankileirille, vaikkei ollutkaan osallistunut millään tapaa punakaartin toimintaan. Edward avioitui myöskin vankileirillä istuneen Martta Kasken kanssa ja pariskunta on osallistunut poliittiseen toimintaan Siikalahdella. Pieni maalaiskylä ei kuitenkaan Edwardille riittänyt: tämä on jälleen kansanedustaja (sos.dem) ja asuu nykyään Helsingissä, mutta vierailee säännöllisesti Siikalahdella vaimonsa ja lastensa luona ja on myös melko usein kuultu puhuja Siikalahden työväentalolla. Tannerilainen Edward on Siikalahden työväenyhdistyksen ylpeyden aihe, onhan hän edelleenkin ainoa siikalahtelainen, joka on päässyt oikein eduskuntaan asti.


Jalmari Saarinen (Juha)

Työväenyhdistyksen varapuheenjohtaja Jalmari eli Jallu tunnetaan nykyään kylillä Siikalahden lakkokenraalina. Sahan korpilakon aikaan juuri Jallu kiihotti väkeä lakkoon, järjesti lakkovahtia ja saneli lakkolaisten vaatimuksia. Kun lakko päättyi työväenyhdistyksen vaatimuksesta kansanedustaja Edward Vuorenkin tultua ”puhumaan lakkolaisille järkeä” kärsi Jallu pahan arvovaltatappion ja on sen jälkeen pitänyt matalampaa profiilia myös työväenyhdistyksessä. Jallu ja Hanna ovat ainoat työväenyhdistyksen johtokunnan jäsenet, jotka eivät kuulu SDP:hen. Jallu on aktiivisesti mukana myös opintopiirissä, jota hän oli mukana herättämässä henkiin punakapinan jälkeen.


Miina Koivu (Inka)

Työväenyhdistyksen pitkäaikainen sihteeri Rolle Mäkinen joutui astumaan sivuun tehtävistään jouduttuaan ongelmiaan suojeluskunnan kanssa viinan salakaupasta syytettynä ja Martta nosti oitis vasemmistososialidemokraatti Rollen tilalle tannerilaisen Miina Koivun työväenyhdistyksen sihteeriksi. Miina on myöskin ollut työväenyhdistyksen aktiivi jo ennen punakapinaa ja kapinan aikana hänet nähtiin usein vallankumousruokalassa, missä Marttakin kävi tuolloin usein auttelemassa. Miina ja Martta muodostavat työväenyhdistyksen teräksisen johtokaksikon, joka on toistaiseksi onnistunut pitämään valtaosan johtokunnan paikoista SDP:n jäsenten hallussa. Miina on ollut pitkään mukana myös opintopiiritoiminnassa, jota hän oli mukana käynnistämässä uudelleen punakapinan jälkeen.


Rauha Viljanen (Kaisa)

Rauha istuu toista kauttaan Siikalahden kunnanvaltuustossa SDP:n valtuustoryhmässä yhdessä Liisa Sukselaisen kanssa – kolmannen valtuustopaikan SDP menetti kunnallisvaaleissa. Rauha pääsi valtuustoon jälleen ennen kaikkea sahalaisten ja nuoriso-osaston äänten turvin ja Aino Koskisen johtaman tarmokkaan kamppanjatyön voimin. Hän on vasemmistososialidemokraatti ja on yleisesti tiedossa, ettei hänen ja Liisan yhteistyö valtuustossa ole aina sujunut kovinkaan hyvin. Lisäksi Rauhaa on syytetty yhä useammin kommunistiksi etenkin kamppanjapäällikkönsä puheiden vuoksi, onpa häntä uhkailtukin ja hänen osallistumistaan valtuuston kokouksiin on estetty. Rauha on myös työväenyhdistyksen johtokunnassa ja osallistuu innokkaasti juhlatoimikuntaan. Itse asiassa miehensä sodassa menettänyt Rauha oli yksi niistä, jotka puhuivat voimakkaasti iltamien järjestämisen puolesta.


Siiri Miettinen (Aino)

Siiri oli liian nuori sodan aikana liittyäkseen punakaartiin, mutta juoksi toimittamassa asioita ja norkoili työväentalolla punakaartilaisten seurassa. Siiri oli hankkinut sodan aikana ostanut Kouvolasta venäläiseltä punakaartilaiselta Nagant-revolverin, jolla kerran riidan päätteeksi uhkasi petturiksi nimittämäänsä naapurihuoneen asukasta Juhani Veikkosta. Ase laukesi ja luoti pamahti seinälaudoitukseen. Siiri joutui muutamaksi kuukaudeksi pakkotyöhön laittoman aseen hallussapidosta, laittomasta uhkauksesta ja vaaran aiheuttamisesta, mutta muuten tapauksesta ei seurannut kuin Miettisen liikanimi Nagaani-Miettinen. Hän pääsi kuitenkin takaisin sahalle töihin, hanttihommiin tosin vain, eikä hänen maineensa kommunistina juuri edesauta työmahdollisuuksia. Siiri on ollut innokkaana mukana näytelmäpiirissä ja iltamien järjetelyssä. Kumma kyllä hän ja Juhani Veikkonen tuntuvat tulevan hyvin toimeen keskenään tätänykyä.


Ida Koski (Tanja)

Ida valittiin nuoriso-osaston uudeksi puheenjohtajaksi syksyllä kun Rolle Mäkinen jätti toimensa kesken kauden suojeluskunnan kanssa sattuneen selkkauksen vuoksi ja hänen tyylinsä ja toimintatapansa ovat herättäneet ristiriitaisia tunteita. Ida on toiminnan ihminen, joka ei siedä ideologista korkealentoista haihattelua, vaan haluaa konkrettisiä toimia Siikalahden työläisten ja etenkin työläisnuorison hyväksi. Hän on kunnianhimoinen ja selväti päättänyt edetä järjestökentällä. Hän on useamman kerran toiminut ensin ja kysellyt vasta sitten jäsenkokoukselta asiasta. Vastustajat puhuvatkin Kosken esikunnasta viitaten muutamaan idan toveriin, jotka ovat tukemassa nuorta puheenjohtajaa ja auttamassa hänen aivoitustensa toteuttamisessa. Ida vaatii jäsenistöltä ehdotonta sitoutumista liikkeeseen ja sen tavoitteisiin, eikä epäröi tehdä hankalaksi niiden elämää, jotka eivät ilmaannu kokouksiin tai hoida lupaamiaan asioita. Tämä on herättänyt närää monissa - etenkin Ida ja nuoriso-osaston kassanhoitaja Hilda ovat ottaneen useita kertoja yhteen ja Idan vastustajat ovatkin alkaneet ryhmittyä Hildan taakse. Ida on mukana työväenyhdistyksen johtokunnassa ja osallistuu usein opintopiiriin.


Hilda Laakso (Christina)

Hilda on nuoriso-osaston kassanhoitaja ja on jo saanut Idalta useammat haukut epäselvästä ja pätemättömästä tilinpidosta. Hilda puolestaan ei juuri salaa, ettei voi sietää Idan itsevaltaista johtamistapaa ja karkeaa suhtautumista etenkin niihin tovereihin, jotka eivät uhraa koko vapaa-aikaansa poliittiselle nuorisotoiminnalle. Hilda on herkkäsieluinen, syvästi aatteellinen ihminen, jonka työväenlaulut nousevat syvältä sielusta ja joka vaalii aatteellista ylevyyttä ja paheksuu populismia. Hän on ymmärtäväinen, huolehtivainen ja empaattinen osaston jäsenistöä kohtaan ja saanut tämän vuoksi paljon ystäviä ja kannattajia jäsenten joukossa. Hilda on myös näytelmäpiirissä ja juhlatoimikunnassa mukana.


Markku Hemminki (Henrik, pj)

Nuori perheenisä ja pientilallinen Markku on nuoriso-osaston sihteeri. Hemmingit muuttivat muutama vuosi sitten Pyhtäältä Siikalahdelle, missä sekä isä että poika ovat sahalla töissä. Markku on outo lintu, sosialisti ja kuitenkin vakaumuksellinen kristitty. Hän tukee nuorten keskeisessä valtapelissä Idaa, koska on itsekin toimintahenkinen toveri, mutta täysin arvaamaton oman tiensä kulkija, toisinaan täysin poissaoleva toiminnasta, mikä on saanut tuoreen puheenjohtajan useamman kerran raivoamaan asiasta.


Lovisa Lahtelainen (Meira)

Lovisa on oikea elohiiri, jolla on jatkuvasti vaihtuvia, toinen toistaan järjettömämpiä ja suurempia suunnitelmia. Lovisa on kova painamaan töitä, mutta myös paasaamaan työväen aatetta, mistä syystä Suominen on jo heittänyt ulos sahan hommista. Nyttemmin ollut auttamassa tukkisavotassa veljensä Arvidin mukana ja kesäisin apumiehenä peltohommissa. Terveys ei tosin meinaa kestää raskasta työtä, nytkin Lovisa on sairaana sen sijaan että olisi työmaalla. Lovisa haki nuoriso-osaston sihteeriksi, mutta hävisi vaalin äänin 15-17, mikä selvästi kirvelee edelleen. Myös nuoriso-osaston riitaisa ilmapiiri selvästi vaivaa Lovisaa. Hän on opintopiirissä aktiivisesti mukana.


Arvid Lahtelainen (Iida)

Arvid työskentelee kartanossa renkinä ja kulkee talvisin tukkityömailla tai tekee hanttihommia missä satutaan tarvitsemaan apua. Näytteleminen on kuitenkin Arvidin intohimo ja hän haaveilee pääsevänsä kerran Tampereelle tai Kouvolaan, missä voisi näytellä ihan työkseen työväenteatterilla. Siikalahden kaltaisen pikkukylän näytelmät eivät ole lainkaan sitä tasoa mistä Arvid haaveilee, eivätkä ne haaveet ole lainkaan tuulesta temmattuja: moni enemmän maailmaa nähnyt kyläläinen on sanonutkin, että Arvidin lahjat menevät hukkaan pienen maalaiskylän harrastelijateatterissa. Mutta hankala se on köyhän nuoren miehen lähteä unelmiaan toteuttamaan tässä maailmassa, eivätkä sisaren Loviisan puheet työmailla ainakaan auta asioita. Niinpä Arvid käyttää vapaa-aikansa työväenteatteripiirissä ja on osallistunut nyt myös iltamien järjestämiseen.


Väinö Kaski (Pauliina)

On jokseenkin yleisesti tiedossa, että jos joku kaipaa hieman miestä väkevämpää, kannattaa Kasken Väinöltä käydä kyselemässä. Toistaiseksi kuitenkaan nimismies ei ole saanut Kaskea kiinni mistään. Paitsi salakaupalla Väinö elättää itsensä tekemällä erilaisia hanttihommia siellä missä tarvitaan, joskaan kovin tehokasta se työnteko ei koskaan ole ollut, puhe sen sijaan luistaa sitäkin liukkaammin. Kylän pahimman punikkisuvun vesa ei muutenkaan ole ollut kovin haluttua työvoimaa missään, vaikka Kaski itse ei juurikaan politiikasta piittaa eikä tunnu suhtautuvan mihinkään kovin vakavasti. Hän on hyväntuulinen ja lupsakka nuori mies, aina hääräämässä ja puuhaamassa jotakin. Kaski on myös työväenyhdistyksen johtokunnassa ja työväenyhdistyksen puheenjohtaja Martta Vuori on hänen serkkunsa. Kaski osallistuu myös innokkaasti myös juhlatoimikuntaan.


Taisto Lund (Hanna)

Taisto on pientilallinen, joka elää mitenkuten missä taitaa ja jonka menemisistä ja tulemisista ei kukaan pysy kärryillä. Taiston nuori vaimo Fanny, Kuikan sisaruskolmikon nuorimmainen, kuoli kaksi vuotta sitten lapsivuoteeseen jättäen Taiston yksin kahden pienen tyttärensä kanssa. Kesti kauan ennen kuin Taisto alkoi taas käydä työväentalolla tansseissa ja monet pohtivatkin, hakeeko nuori mies uutta emäntää mökkiinsä. Ainakin hän on innostunut lähtemään mukaan teatteripiiriin ja onpa osallistunut iltamien järjestämiseenkin. Taisto tuntuu olevan hyvää pataa jokaisen kylässä poikkeavan kulkumiehen ja kauppiaan kanssa ja liekö hänellä jotkin hämärähommiakin meneillään, rahaa Taistolla ainakin näyttäisi olevan. Jotkut ovat tietävinään hänen sekaantuneen pirtukauppaankin. Ellin veli.


Elli Ahlgren (Jonna, keittiönakki)

Elli asuu perheensä kanssa hyyryllä Martta Vuoren luona ja auttaa puuhakasta Marttaa lasten kaitsemisessa ja osallistuu miehensä kanssa Vuoren pientilan töihin, sillä Helsingissä asuvasta Edward Vuoresta ei juuri peltotöissä ole apua. Puuhakas Elli on autellut leskeksi jäänyttä Taisto-veljeään mahdollisuuksien mukaan lasten kanssa ja on yrittänyt innostaa veljeään käymään työväentalolla tapaamassa ihmisiä. Nyt Elli on lupautunut vastaamaan buffetista iltamissa.


Rolle Mäkinen (Mikko)

Työväenyhdistyksen pitkäaikainen sihteeri ja aktiivinen nuoriso-osaston jäsen Rolle Mäkinen joutui selkkaukseen suojeluskunnan ja viranomaisten kanssa kun hänen taskustaan löytyi varpunen vapaussodan muistojuhlassa, missä hän oli edustamassa työväenyhdistystä. Selkkauksen johdosta Rolle joutui luopumaan toimestaan työväenyhdistyksen sihteerinä, mutta asemastaan työväentalon vahtimestarina hänen on onnistunut pitämään kiinni. Nyt kun Rolle ei enää joudu hoitamaan työväenyhdistyksen asiota, on hän keskittynyt enemmän opintopiiriin ja nuorten toimintaan. Tekeminen ei puuhakkaalta nuorelta mieheltä ainakaan tunnu loppuvan!


Juhani Veikkonen (Paavo)

Entinen lahtarikaartilainen ja lakkorikkuri Juhani Veikkonen riitautui kesällä ties mistä suojeluskunnan johtajan Seppo Vaskiveden kanssa ja läksi ovet paukkuen suojeluskuntatalolta. Asiasta liikkuu kaikenlasia tarinoita ja huhuja ja Veikkonen itsekin kertoo joka kerta hieman erilaisen tarinan aiheesta. Niin tai näin, Juhani liittyi saman tien sahan ammattiosastoon ja työväenyhdistykseen. Työväentalolle häntä ei silti ole otettu kovinkaan lämpimästi vastaan, mutta lupsakka ja leppoisa huumorintajuinen Veikkonen on onnistunut kuukausien mittaa puhumaan itsensä joukkoon mukaan. Hänen heilastelunsa kommunistina tunnetun Hanna Kuikan kanssa on yleinen puheenaihe kylillä ja jotkut arvelevatkin juuri Hannan vetäneen Veikkosen lahtarikaartista työväentalolle. Juhanilla on kyky tulla toimeen ihmisten kanssa, mutta monia silti hieman huvittaa että entinen lahtarikaartilainen on onnistunut saamaan puolelleen kaksi sahan kovimpiin kuuluvaa kommunistia eli Hanna Kuikan ja Siiri Miettisen.


Ilari Vaskivesi (Miia)

Rolle kutsui Siikalahden suojeluskunnan johtajan pojan, kansakoulun opettaja Ilari Vaskiveden opintopiiriin puhumaan tieteellisestä maailmankuvasta, mutta kukaan tuskin odotti miehen todella saapuvan työväentalolle luennoimaan lupauksistaan huolimatta. Kaikki eivät suinkaan katso Ilarin saapumista hyvällä, eivätkä ole valmiit toivottaman lahtarinpenikkaa tervetulleeksi, mutta useimmat pitävät hieman onnettoman ja avuttoman oloisesta opettajasta ja tuntevat jonkinlaista myötätuntoakin tätä kohtaan: Ilari ei koskaan ole tuntunut oikein tulevan toimeen isänsä kanssa ja tiedetään, että hänet oli komennettu sivuun teloitusryhmästäkin kun punikkeja ammuttiin kansakoulun seinää vasten.


Maire Juntunen (Miira, pj)

Siljan miehen Antonin vanhapiikasisar Maire tuntuu viihtyvän työväentaolla ja olevan aina paikalla, kun jotakin tapahtuu. Nytkin hän on lupautunut pitämään iltamissa puhvettia Alhgrenin Ellin kanssa ja huutelee sumeilematta kommenttejaan salin laidalta toiselle sekaantuen kaikkien keskusteluihin.